lauantai 28. tammikuuta 2012

Voi että :(

No, tämä postaus on aika turha, mutta päätimpä kuitenkin kirjoittaa. Ei tämä edes kunnolla liity hevosiin.
Luin vaan tuolta yhdeltä nettisivulta(koirienystavat.com), kuinka kurjaa eläinten elämä on varsinkin katueläinten !

Kerronkin nyt vähän millaista hevosten elämä on jossain esim. Romaniassa on !
Mieti vaikka itse jos olisit hevonen/aasi.
Teet pitkää päivää, olet janoinen, nälkäinen ja kuumissasi. Olet huonossa kunossa, kylkiluusi hohtavat 100metrin päähän. Vedät raskasta lastia, et uskokkaan kuinka painavaa.. se tuntuu vielä painavammalta kun olet nälissäsi ja janoinen, mutta silti saat palkkioksi vain piiskaa ja kovia lyöntejä? Et saa ruokaa, et saa vettä.
Vedät viimeisiä askeliasi, mutta et vain uskalla lopettaa! Et halua kuolla tuskaisena, mutta sinun on pakko.
c Koirienystavat.com
Raskaan päivän jälkeen saat vihdoin levätä. Saat puolen ämpärillisen vettä, ja hieman ruokaa.
Mutta mieti, riittäkö se sinulle. Ei, ei riitä.. silti yrität jaksaa.
   Suljet silmäsi, uskot voivasi nukkua rauhassa. Toivotkin nukkuvasi pois. Mutta pian tunnetki kovia lyöntejä.. ja kipu valtaa kehosi. Ei, se tapahtuu taas. Nyt haluaisit kuolla, mutta ei et kuole vielä, kuolet kivuliaasti. Ja lopuksi sinut jätetään makaamaan. Oisiko se hauskaa? Olisiko?
c Koirienystavat.com



Sitten mulla on toiselta nettisivulta juttu, siinä kerrotaan kun koira oli pelastettu, mutta sitten syntyi lapsi ja koiran piti muuttaa pois, ja tämä päätyi koiran kohtaloksi.


ENNEN KUIN ALOITAT KOTIA ETSIVIEN KOIRIEN KATSELUN, UHRAATHAN AJATUKSEN IRALLE, KOIRALLE, JOKA KUOLI USKOLLISUUTENSA VUOKSI - KOIRALLE, JONKA OTTAMISTA EI HARKITTU TARPEEKSI PITKÄLLE

Ira löytyi pienenä käärönä kadulle hylättynä Virosta, Valgan kaupungista, läheltä Latvian rajaa. Se toimitettiin paikalliseen varjupaikkaan, josta kukaan ei sitä tahtonut. Pienen aika alkoi käydä vähiin koiratarhallakin ja lopetusuhan varjo häilyi sen yllä mustana. Tarhan työntekijät ottivat yhteyttä ja pyysivät meitä auttamaan tytön kodin etsinnässä. Iran tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Tyttö matkasi Tallinnaan ja sillä oli tiedossa koti Suomesta. Pelastus. Niin me uskoimme...
Kului kaksi onnellista vuotta. Irasta kasvoi kaunis ja iloinen nuori neiti. Omistajansa sanojen mukaan jopa tavallista koiraa vielä astetta iloisempi. Ira oli aina hyvällä tuulella, pirteä ja fiksu. Se rakasti omistajaansa enemmän kuin mitään ja nautti elämästään oikeassa kodissa.
Perheeseen syntyi ihmisvauva. Tähän pikkuiseen Ira suhtautui hyvin hienosti ja lempeästi. Se ei mennyt liian lähelle vauvaa, vaan tyytyi vahtimaan sen turvallisuutta kauempaa ilmoittaen emännälleen, kun vauva alkoi itkeä. Muuta itkuhälytintä ei tarvittukaan. Kävely vaunujen vieressä sujui myös Iralta mallikkaasti. Tyttö ymmärsi, että perheeseen on tullut uusi pieni jäsen, jota pitää suojella, vaalia ja rakastaa niinkuin muitakin perheenjäseniä.
Ira antoi kaikkensa omalle perheelleen, se rakasti, ymmärsi, oli kultainen ja uskollinen. Mitä muuta ihminen vielä voisi parhaalta ystävältään pyytää? Ira itse pyysi ja toivoi vain vastarakkautta ja että siitä olisi huolehdittu niinkuin tähänkin asti. Sen perheellä ei ollut kuitenkaan enää aikaa koiralle vaan kylmästi päätettiin, että sen täytyy lähteä kodistaan. Nythän elämään oli astunut jotakin uutta, jotakin paljon koiraa tärkeämpää. Ira sai luvan lähteä, tehdä tilaa sitä tärkeämmille asioille.
20.4.2008 Uusi omistaja saapui noutamaan Iraa. Ei tyttö olisi halunnut lähteä kodistaan, mutta ei siltä kysytty. Ira ei ymmärtänyt mitä tapahtuu, mutta kilttinä ja luottavaisena se lähti tuntemattomien ihmisten mukaan. Uuden omistajan tytär asui samassa kaupungissa vanhan omistajan kanssa ja sinne Ira menikin tutustumaan tulevaan isäntäänsä ennen matkaamista toiselle paikkakunnalle. Samana iltana Ira karkasi uudelta omistajaltaan. Sen ajatukset ja sydämen täyttivät sen rakkaat ihmiset, sen oma perhe. Sillä oli huoli perheen isästä, äidistä ja vauvasta ja se kulki kohti kotia suomatta ajatusta millekkään muulle.
Aamulla Ira saapui viimein kotiovelleen. Se oli verinen ja repaleinen ja siltä puuttui häntä miltei kokonaan, mutta se oli nyt kotona. Kukaan ei tiedä mitä sille on kotimatkallaan tapahtunut. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä kipuja ja kauhuja se joutui kärsimään päästäkseen kotiin. Uskollisena sen perheen luo, jolla ei enää riittänyt sille aikaa.
Ira nukkui ikiuneen 21.4. Sillä oli niin suuri verenhukka, ettei se jaksanut enää taistella.
Ennen kuin edes harkitset koiran ottoa ajattele elämääsi eteenpäin seuraavat 5, 10, 15 vuotta. Missä olet silloin, onko sinulla lapsia, mitä jos eteen tulee ero puolisosta, muutto, työpaikanvaihdos tai työttömäksi jääminen? Mitä jos koira ei olekkaan sisäsiisti, jos sillä on eroahdistus, jos se haukkuu, tuhoaa paikkoja? Mieti onko sinulla hoitopaikka lomamatkojesi ajaksi, onko sinulla aikaa koiralle, riittävästi rahaa huolehtia koirasta sen sairastuessakin tai mitä jos sairastut itse? Ja ennen kaikkea oletko valmis sitoutumaan koko sydämestäsi? Valmis sanomaan kyllä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, koiran elämän loppuun asti?
Mieti vielä uudestaan ja uudestaan. Oletko ihan varma? Sinun koirasi rakastaa sinua kaikkine vikoinesi, sinä olet sille kaikki mitä sillä on. Ole varma, että pystyt antamaan sille kaiken mitä se tarvitsee ja ansaitsee, koko elämänsä ajaksi.

Olethan miettinyt...?

Kopioitu sivulta : pelastetaankoirat.com

No tää oli tällai jännä postaus..
Moikka!
-Jassu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti